keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Vanha mylly ja varhaispronssikautinen hautaröykkiö

Tänään aloitimme varsinaiset kenttätyöt ja valittujen kyläkohteiden kartoituksen. Ensimmäiseen työpäivään osallistuivat Meri-Halikon viidennen ja kuudennen luokan oppilaat opettajansa Marko Jokisen kanssa. Lisäksi saimme tiimimme vahvistukseksi "metallinpalajastinmiehen" Jarkko Sonckin Salosta.


Päivän saalis oli hieno. Löysimme kaksi ennestään tuntematonta muinaisjäännöstä ja näiden lisäksi yhden kulttuuriperintökohteen. Lähes koskemattoman aarnimetsän syvästä purouomasta löytyi vanha myllynpaikka. Osasimme jäljittää sen vanhojen karttojen avulla. Mylly on merkitty jo 1700 -luvulla tehtyyn karttaan ja näkyy vielä 1800-luvun pitäjänkartassakin.

Kuljimme muinaista pronssikautista lahdenrantaa eli pellon ja metsän välissä luikertelevaa jokivartta ylös vastavirtaan. Arkeologi Jouni kehotti kuuntelemaan joen ääntä: siellä missä joki solisee voimakkaimmin on sijainnut todennäköisesti myös mylly. Hyvä neuvo kävi toteen: löysimme pienen kosken ja rannalta sammalen alla lymyilevät myllykiven. Myllynkivestä muutamaan metrin päästä löytyi metallinpaljastimella sepän takoma naulakin. Puron rannassa oli myös kivillä pengerretty tasainen paikka, jossa varsinainen myllyrakennus on todennäköisesti sijainnut. Myllylle johti myös kaksi varsin vanhalta vaikuttavaa pengerrettyä kärrytien pohjaa. Niitä pitkin lienee muutamia vuosisatoja kuljetettu hevosrattailla jyviä purouoman pohjalle jauhettavaksi ja paluukuormassa jauhoja emäntien iloksi.


Myllynkiven reiästä reunaan 47 cm
Jarkko Sonck ohjasi metallinpaljastimen käyttöä.



Ennen retkeä arkeologi Jouko antoi vinkin: jos ja kun mylly löytyy, niin tarkkailkaa ryhmän laiskimpia tyyppejä: mihin he ensimmäisenä istahtavat, niin todennäköisesti se on se paikka, jossa on istuttu ja odotettu omaa myllyvuoroa. Paikalta saattaisi löytyä sinne pudonneita tavaroita. Kävikin sitten niin, että niitä laiskoja tyyppejä ei ryhmässä ollut, joten sitä paikkaa ei myöskään löytynyt.

Kuvia myllyojasta, arkeologi Jouko Pukkila:

 Jouko Pukkila
 Jouko Pukkila
 Jouko Pukkila
Taustalla erottuu myllytasanne. Kuva arkeologi Jouko Pukkila
Kyläläisten mukaan matalan veden aikaan Karviaisojan pohjasta erottuu liisterysien jäänteitä.

Kiipeäminen pronssikauteen


 Arkeologi A.M. Tallgrenilla on ollut tiedossa Lammasmäellä sijaitseva röykkiö, mutta arkistotietojen perusteella sitä ei olla koskaan arkeologien toimesta käyty tarkastamassa. Jatkoimme aikamatkaa myllyltä kalliolle, mikä ei ollutkaan ihan pikkujuttu, vaan vaativaa kiipeämistä kauriinpolkuja seuraten ja katajista sekä männynjuurista tukea hakien jyrkkää kallionrinnettä ylös, ohi muinaisten vedenkorkeuksien ja vuosituhansien...
Ensimmäinen esinelöytö: sepän takoma naula


Kallion laelta löytyi kuin löytyikin, vanhan käkkärämännyn takaa, matala tasakokoisista irtokivistä koostuva muodostelma, kiviröykkiö. Luonnonvoimat eivät tällaista muodostumaa pysty kasaamaan, joten sen täytyy olla ihmistekoinen rakennelma. Todennäköisesti kyseessä on pronssikautinen hautaröykkiö. Se on luultavimmin jopa varhaispronssikautinen hauta noin kolmen vuosituhannen takaa. Tähän viittaa myös röykkiön sijainti korkean kallion lakialueella kohdassa, josta on vaikuttavat näkymät alas pelloille ja merelle. Myöhemmin röykkiöt on sijoiteltu alemmas ja ilmeisesti lähemmäksi asuinpaikkoja.

Röykkiön vieressä jyrkänteen alatasanteella oli kasa kiviä niin, että niitä nojasi jopa kallioseinämää vasten. Kivet ovat mitä todennäköisimmin röykkiöstä alas heiteltyjä. Yleensä aarteenetsijät ovat tyytyneet penkomaan pienen kolon röykkiön kivipeitteeseen ja kasanneet kivet kuopan vierelle. Tässä lienee ollut kyse jostain muusta.  Ehkäpä nämäkin kivet oli tarkoitus kuljettaa Tammenpään kivisiltaan, joka arkistotietojen perusteella oli koitunut monen matalammalla sijainneen röykkiön kohtaloksi. Sopivan kuljetusväylän puuttuessa työ jäi puolitiehen.

Hautaröykkiön halkaisijan mittaus. Mittanauhan päässä luokanopettaja ja rehtori Marko Jokinen

Hautaröykkiö.
Röykkiöltä alas heitettyjä kiviä. Kuva Jouko Pukkila

Arkeologi Elina paikantaa röykkiölle koordinaatit
Paluumatkalla Lammasmäen loivaa puolta alas huomasimme alarinteellä hautamaisen painanteen, joka lienee vanha varastokuopan jäännös. Sellaisissa on menneinä vuosisatoina säilytetty ainakin nauriita ja perunaa. 


Luonnon monimuotoisuuden lumoa ja ajan kerrostuneisuutta

Meitä tutkijoita oli matkassa kaikenkaikkiaan noin 30 henkeä - ja kaikille riitti tekemistä. Karviaistenoja (jota tekisi mieli kutsua joeksi), tarjosi omanlaista seikkailukoulutusta, sillä myllyn tasaanteelle pääsi vain ylittämällä virtaavan vuon joko kiviä pitkin harppomalla tai kaatunutta mäntyvanhusta pitkin. Epäilimme, että kosken virtauksen keskelle oli aikanaan siirretty kiviä niin, että on saatu puro jakautumaan kahtia ja ehkä näin jopa kahdelle myllylle voimaa.

Eri aikakausien kerrostuneisuus, kuusivaltaisen aarnimetsän tunnelma ja sen keskellä keväisen vuolaasti virtaava joki tarjosivat meille kaikille tunnelmallisen oppimisympäristön ja uuden elementin kotikylämme paitsi historiaan myös sen luonnon monimuotoisuuteen. Myllykiven löytyminen ja sen läheisyydestä ylös kaivettu isohko taottu naula, Karviaisojan ylitys ja yhteineen taival Lammasmäen jyrkänteen yli jäkälä- ja sammalmattojen peittämälle muinaiselle pyhälle paikalle oli myös jännittävä matka ja seikkailu.



Tuulenpesä männyssä - maamerkki  hautaröykkiölle





2 kommenttia:

  1. Olipas hieno retki, noin mainiosti opastettukin! Melkein käyp katteks

    VastaaPoista
  2. Kiitos Juha! Retkiä on nyt takana kolme koululaisten ja yksi kyläläisten kanssa. On kyllä ollut hienoa saada olla arkeologiaan perehtymättömänä toimijana mukana näissä opastuksissa - ihan huippua, kyllä! Opittu on paljon.

    VastaaPoista